Paistetut pavut

Olipa kerran mies, jolla oli kauhea intohimo paistettuihin papuihin. Hän rakasti niitä, hän jumaloi niitä, hän halusi niitä kiihkeästi. Mutta joka kerta ne aiheuttivat hänelle paljon hämmennystä pian syömisen jälkeen. Hänen ruumiinsa reagoi papuihin nopeasti ja oli kauheaa katseltavaa.

Eräänä päivänä hän tapasi tytön, johon hän rakastui. Kun tuli ilmeiseksi, että he menisivät naimisiin, hän tajusi tytön tulevan entistä hämmentyneemmäksi ja joutuvan nöyryytetyksi hänen mieltymyksestään paistettuihin papuihin. Hän päätti uhrautua ja luopua rakastetuista paistetuista pavuista. Lyhyen ajan päästä he menivät naimisiin.

Muutamia kuukausia myöhemmin matkalla töistä kotiin, hänen autonsa meni rikki. Hän ei ollut kovin kaukana kotoa, joten hän päätti jättää auton ja kävellä loppumatkan. Hän ohitti pienen maantiekahvilan ja päätti soittaa vaimolleen ja kertoa myöhästyvänsä päivälliseltä. Saapuessaan kahvilaan, paistettujen papujen tuoksu valtasi hänet. Hänellä oli vielä joitain kilometrejä matkaa ja päätti, että hän voisi kävellä pois jälkivaikutukset ennen saapumistaan kotiin. Ennenkuin hän tajusi, hän oli syönyt kolme isoa lautasellista paistettuja papuja. Jopa kun hän lähti kahvilasta, vaikutukset alkoivat tuntua. Hän putputti mäen päälle ja putputti alas toista puolta. Kun hän lähestyi kotia, toistumistiheys ja voimakkuus väheni voimakkaasti ja hän tunsi olevansa melko turvassa.

Juuri saapuessaan kotiin, kuinka ollakaan, hän tunsi suuren murinan sisällään ja hänet valtasi kauhea paine. Kun hän juuri odotti etuovensa ulkopuolella vapauttaakseen viimeisen vaikutuksen, hänen vaimonsa tempaisi oven auki. Vaimo selitti jännittyneenä, "Kultaseni, olen tehnyt kaikkein ihanimman yllätyspäivällisen sinulle." Vaimo laittoi siteen miehensä silmille ja vei hänet tuolille omalle paikalleen pöydän päähän. Juuri kun vaimo oli valmiina ottamaan siteen, puhelin soi. Vaimo pani hänet lupaamaan, ettei hän kurkista ennenkuin hän on palannut ja meni vastaamaan puhelimeen.

Kun vaimo oli mennyt, mies käytti tilaisuutta hyväkseen, siirsi painoaan jalalta toiselle ja päästi äänekkään paukun. Se ei ollut ainoastaan äänekäs, mutta yhtä kypsä kuin mätä muna. Hänellä oli vaikeuksia hengittää, joten hän otti nenäliinan ja ryhtyi huiskuttamaan ilmaa ympärillään. Hän alkoi tuntea olonsa paremmaksi, kun hän tunsi toisen kiihkon. Hän nosti taas jalkaa ja päätti antaa vaimon kirota. Se kuulosti ihan tuubalta ja haju oli niin kamala, että hän alkoi yökätä. Hän leyhytteli kunnes hänen käsiään alkoi särkeä. Asiat olivat juuri palanneet normaaleiksi kun hän tunsi toisen voimakkaan kiihkon. Hän siirsi painoaan toiselle jalalle ja antoi mennä. Tämä oli palkinto tapaus. Ikkunat helisivät, astiat pöydällä kilisivät ja minuuttia myöhemmin kukat pöydällä olivat kuolleet.

Kuulostellen vaimon keskustelua hän jatkoi tällä tavalla seuraavat 15-20 minuuttia heilutellen nenäliinaansa joka kerta. Kun äänet hyvästelystä osoittivat puhelinkeskustelun loppua, hän laittoi nenäliinansa siististi syliinsä ja laski kätensä päälle. Hymyillen tyytyväisenä hän oli viattomuuden perikuva, kun hänen vaimonsa palasi huoneeseen.

Pyytäen anteeksi pitkää keskustelua, vaimo kysyi oliko hän kurkkinut. Hän vakuutti vaimolle, ettei ollut, vaimo poisti siteen, paljastuen päivällisvieraat, jotka istuivat pöydän ympärillä hänen syntymäpäiviensä yllätysjuhlan kunniaksi.


Ryypyllä

Humalainen käveli baariin ja sanoi baarimikolle sammaltaen, "Baarimikko, tarjoa kaikille ryyppy, kaada itsellesikin ja anna mulle lasku."
Niin baarimikko tekikin ja ojensi miehelle laskun 500 mk. Humalainen sanoi, "Ei mulla ole".
Baarimikko veteli humalaista ympäri korvia muutaman kerran ja heitti hänet ulos kadulle.
Seuraavana päivänä sama humalainen käveli baariin taas sanoi baarimikolle sammaltaen, "Baarimikko, tarjoa kaikille ryyppy, kaada itsellesikin ja anna mulle lasku."
Baarimikko katseli humalaista ja ajatteli mielessään, ettei mies voi olla niin tyhmä, että tekisi saman tempun kahdesti, joten hän antoi armon käydä oikeudessa, kaatoi kierroksen juomia koko baarissa, otti itsekin juoman ja ojensi humalaiselle laskun 870 mk. Humalainen totesi, "Ei mulla ole".
Baarimikko ei ollut uskoa korviaan. Hän otti humalaisesta kiinni, hakkasi hänet puolikuoliaaksi, sen jälkeen hän heitti hänet kadulle.
Seuraavana päivänä sama humalainen käveli takaisin samaan baariin ja sanoi sammaltaen, "Baarimikko, tarjoa kaikille ryyppy ja anna mulle lasku."
Inhon vallitessa baarimikko sanoi, "Mitä, etkö sinä tarjoa minulle tällä kertaa?"
Humalainen vastasi, "Sinulle? Ei ikinä! Sinä tulet väkivaltaiseksi heti kun saat viinaa."



[Etusivu]  [Arvostelut]  [Halpaa Tallinnassa]  [Vitsit]  [Niksit]  [Ilmaista ruokaa]  [Linkit]